Tietoa sairauksista

Tutustuthan huolellisesti alla oleviin kuvauksiin sairauksista. Jos sinulla on kysyttävää, voit ottaa yhteyttä meihin sähköpostilla balkaninkoirat@gmail.com

Sydänmato

Sydänmato on hyttysten levittämä loistauti, jota esiintyy etenkin Välimeren alueella. Sydänmatoloinen elää lähinnä sydämen oikeassa kammiossa ja keuhkoaortassa. Imiessään verta hyttyset siirtävät syljen mukana loisen toukkia koiran iholle. Sydänmato ei tartu koirasta ihmiseen. Sydänmatoa esiintyy monissa Etelä-Euroopan maissa, kuten esimerkiksi Bosnia-Hertsegovinassa. Sydänmato voidaan todeta luotettavasti ainoastaan verikokeilla. Suurin osa tartunnoista voi olla pitkäänkin oireettomia. Oireita voivat olla krooninen, kuiva yskä, hengitysvaikeus ja tiheä hengitys. Nenäverenvuoto ja verenpurkauma keuhkoissa on myös mahdollinen. Jos tauti pääsee etenemään tarpeeksi pitkälle, alkavat hyvin vakavat oireet, kuten nesteen kertyminen vatsaonteloon, rintaonteloon ja sydänpussiin. Jalat ja naama voivat turvota. Taudin hoitoon on olemassa tehokkaita lääkkeitä. Hoito vaatii pitkäaikaisen lääkityksen.

Jokainen yhdistyksemme kautta tuleva koira testataan sydänmadon varalta tarhalla ennen Suomeen tuontia. Yhdistys suosittelee, että sydänmatotesti uusittaisiin omistajan toimesta 6-7 kk Suomeen tulon jälkeen.

http://elainystavasilaakari.fi/2016/11/385-2/

 

Ekinokokkoosi

Echinococcus multilocularis-heisimato on ihmiselle vaarallinen loinen jota tavataan laajoilla alueilla Euroopassa. Ihminen voi saada tartunnan loista kantavan eläimen (esim. koira, kettu, susi) ulosteen välityksellä esim. ulosteiden saastuttamien marjojen tai koiran turkin kautta. Pääisännälle eli koiralle tartunta on vaaraton mutta ihmiselle eli väli-isännälle hengenvaarallinen. Loistartunnan myötä muodostuu kystia maksaan ja muihin elimiin. Taudin kehittyminen kestää yleensä vuosia.

Suomeen tuotavilta koirilta vaaditaan eläinlääkärin todistama lääkitys loista vastaan. Merkintä lääkityksestä tehdään koiran passiin.

Anaplasmoosi

Anaplasmoosi on puutiaisten levittämä tauti. Anaplasmoosin aiheuttaa Anaplasma phagosytophilum -bakteeri, joka tarttuu koiraan puutiaisen pureman välityksellä. Anaplasmoosia esiintyyy kaikkialla Euroopassa. Oireet ilmenevät 1-2 viikon kuluttua tartunnasta. Koira voi olla väsynyt, kuumeinen ja ruokahaluton. Lisäksi voi esiintyä ontumista, jäykkiä liikkeitä ja liikkumishaluttomuutta. Harvinaisempia oireita ovat muunmuassa hengitysvaikeudet, verenvuodot ja hermosto-oireet. Vain osa tartunnan saaneista koirista sairastuu. Anaplasmoosi todetaan laboratoriotutkimuksilla, kuten verinäytteellä. Tautia voidaan hoitaa antibiooteilla. Hoito tehoaa yleensä hyvin ja oireet lievittyvät muutamassa vuorokaudessa hoidon aloittamisesta. Anaplasmoosi ei yleensä kroonistu, toisinkuin borrelioosi. Taudista parantuneet koirat ovat kuitenkin alttiita uudelle tartunnalle.

Jokainen yhdistyksemme kautta tuleva koira testataan anaplasman varalta tarhalla ennen Suomeen tuontia.

http://www.scalibor.fi/taudit/anaplasmoosi.asp

Borrelioosi

Koiran borrelioosi on pääsääntöisesti lievempi tauti kuin ihmisten. punkin eli puutiaisen pureman seurauksena bakteerit leviävät hitaasti muualle elimistöön. Puremakohtaan ei muodostu ihmisten borrelioosille tyypillistä vaeltavaa rengasihottumaa.  Ympärille voi kuitenkin muodostua heikko punerrus. Se jää helposti huomaamatta ja häviää itsestään noin viikon kuluessa. Varsinaiset sairauden oireet näkyvät usein vasta viikkojen ja kuukausien päästä tartunnasta. Tavallisia oireita ovat väsymys, kuumeilu, ruokahaluttomuus, liikkumisvaikeudet ja ontumiset. Oireet saattavat helpottua ja kadotakin vaihtelevan ajoittain. Tulehdus voi siirtyä nivelestä toiseen tai esiintyä useissa nivelissä samanaikaisesti. Munuais- ja sydänvauriot ovat mahdollisia mutta harvinaisia. Tautia esiintyy kaikissa Euroopan maissa. Pieni osa borreliatartunnan saareista koirista saa oireita. Diagnoosi perustuu vasta-aineiden toteamiseen. Hoitona on on useamman viikon antibioottikuuri.

Jokainen yhdistyksemme kautta tuleva koira testataan borrelioosin varalta tarhalla ennen Suomeen tuontia.

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/borrelioosi/

Leishmanioosi

Leishmania-alkueläin (Leishmania infantum) leviää hietasääsken piston mukana ja tarttuu sekä ihmisiin että eläimiin. Suomessa tätä ns väli-isäntää ei esiinny joten Suomessa todetut leishmania-tapaukset ovat tuontikoiria tai matkustavia koiria (joitain viitteitä on saatu siitä että erittäin harvinaisissa tapauksissa loinen on levinnyt tiineyden aikana emolta pennuille tai lähikontaktissa koirasta toiseen, leviämistä suoraan koirasta ihmiseen ei ole todettu).

Sairaus itää kuukausista vuosiin, tänä aikana loinen leviää luuytimeen, imusolmukkeisiin, pernaan ja maksaan. Pääoireet ovat heikkous, huono ruokahalu, runsas juominen, ihomuutokset (karvanlähtö, karstainen ihottuma, hilseily, silmänympärysten muuttuminen karvattomaksi, haavainen ihottuma etenkin kuonon, korvien, hännän ja jalkojen alueella, anturoiden paksuuntuminen ja kiihtynyt kynsien kasvu) ja laihtuminen. Muita oireita ovat mm suurentuneet imusolmukkeet. silmäoireet, ripuli, nenäverenvuoto, ontuminen niveltulehduksen vuoksi, hermosto-oireet, keuhkokuume, munuaisten vajaatoiminnan oireet ja anemian oireet. Leishmanioosin diagnoosi ei ole yksiselitteinen. Diagnoosikeinoja ovat PCR-koe (paras menetelmä tartunnan alkuvaiheessa), vasta-ainemääritys (paras menetelmä jos tartunnasta on useita kuukausia) tai loisten löytyminen luuydin- ja imusolmukebiopsioista. Leishmanian yhteydessä esiintyy usein ehrlichia-tartunta.

 

Hoidossa voidaan käyttää useita lääkkeitä.  Sisäelimiin edennyt sairaus on vaikea hoitaa ja saattaa johtaa  kuolemaan mutta alkuvaiheen sairauden kontrollointi on usein menestyksekästä. Koirat jotka selviävät jäävät yleensä taudin kantajiksi ja ylläpitävät loisten esiintymistä. Tartunnan ehkäisyssä tärkeintä on hietasääskien piston välttäminen hyönteiskarkotteilla ja ulkoilun välttämistä kun hietasääsket ovat aktiivisimmillaan (aamu- ja iltahämärä).

Lähde: https://www.galgosdelfenix.com/terveys–sairaudet

 

Yhdistyksemme tekee satunnaisotantana leishmanioosi-testejä matkustavista koirista tilanteen seuraamiseksi / selvittämiseksi. Yhdistys suosittelee, että leishmanioosi-testi uusittaisiin omistajan toimesta 6-7 kk Suomeen tulon jälkeen.

 

Parvovirusripuli

Parvovirus on ripulitauti, jonka aiheuttaa parvovirus. Parvovirusripuli leviää koirasta toiseen yleensä virusta sisältävän ulosteen välityksellä. Virus on hyvin kestävä, ja voi elää pitkän ajan esimerkiksi koiran turkissa tai saastuneilla pinnoilla.

Parvoviruksen yleisimpiä oireita ovat muun muassa ripuli ja ruokahalun heikkeneminen. Vakavan taudin oireina koiralla voi esiintyä kuumetta, oksentelua, yleiskunnon heikkenemistä ja veristä ripulia. Näiden vuoksi koiran on vaarana kuivua vakavasti. Tauti on vakava etenkin pennuille, vanhoille koirille tai yleiskunnoltaan heikoille koirille. Sairastuneen koiran on saatava hoitoa hyvin nopeasti. Parvovirusripuli voidaan todeta ulosteesta. Parvovirusripuliin ei toistaiseksi ole olemassa parantavaa lääkettä, joten hoito on tukihoitoa. Tukihoito tarkoittaa esimerkiksi nestehoitoa, antibioottihoitoa, loishäätöä, tukiruokintaa ja interferonihoitoa.

https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/parvovirusripuli/

https://www.koirakissaklinikka.fi/koira-artikkelit/koiran-parvovirusinfektio

Mainokset