Seniorikoirat on se piiloon jäävä, hiljainen ryhmä, jota juuri kukaan ei halua adoptoida. Ryhmä pitää sisällään mitä ihanimpia, lempeimpiä ja ystävällisimpiä timantteja, joiden kodin saantiin vaikuttaa ainoastaan yksi asia – ikä. Joka kerta turvakodilla käydessämme katsomme meille niin rakkaita seniorikoiria, jotka tarhaelämään jo tottuneina kävelevät rauhallisesti muiden vilkkaampien koirien seassa. Katsomme ja mietimme, miksi heitä haluaa niin harva? Miksi ne, jotka kotia eniten tarvitsisivat, eivät sitä saa? 
On totta, että seniorikoiran adoptoidessa tulee olla varautunut eläinlääkärikuluihin, mutta niin myös minkä tahansa koiran kohdalla. On totta, että yhteinen matka saattaa tulla päätökseen nopeammin kuin arvaammekaan, mutta niin myös minkä tahansa ikäisen koiran kohdalla. Eikö olisi mahtavaa olla juuri se ihminen, joka pystyy tarjoamaan tarhalla mahdollisesti vuosia eläneelle seniorikoiralle lämpimän ja turvallisen paikan, jossa koiran vaivoista huolehditaan ja se saa köllötellä sohvalla ja käydä rauhallisilla kävelyillä juuri niinkuin seniorikoiran kuuluukin? (Paitsi että useilla senioreilla sitä virtaa kyllä riittää enemmänkin kuin vain rauhallisille kävelyille!)
Seniorikoirat ovat niitä, joille tarhaelämä on vähiten mieluista. Talvisin on kylmä, eikä ole pehmeää paikkaa jolla nukkua. Nuoremmat koirat vilisevät ympärillä, ovat kovaäänisiä ja omaa paikkaakin täytyy vähän puolustaa jotta saa nukkua siinä koirankopissa jonka on hyväksi havainnut. Ettei ainakaan tarvitsisi olla sateessa.
Toiveemme vuodelle 2023 on, että jokainen turvakodillamme asuva seniorikoira saisi oman kodin tai kotihoitopaikan Suomesta. Auttaisitko sinä meitä toiveen toteuttamisessa? 
Alla ote erään adoptoijan kirjottamasta tekstistä, joka kertoo nyt jo pilven reunalla asustelevasta Reulf papparaisesta. Reulf adoptoitui Suomeen seniori-iässä;
’’Reulf on onneksi kaiketi perusluonteeltaan sellainen, että edellytykset selvitä ovat olleet todella hyvät. Papparainen ei turhia stressaa, ja mikäli jokin asia pelästyttäisi, Reulfia on siunattu huonolla muistilla. Suhtautuminen ympäröivään maailmaan on suurimmaksi osaksi erittäin rauhallista ja maltillista. Jos Reulf olisi ihminen, hän olisi se joka nojaa taakse piippu suupielessä ja kysyisi milloin illallinen tarjoillaan, vaikka talo palaisi.
Kun Reulf muutti meille, oli vankka aikomus antaa hänelle mahdollisimman hyvät eläkepäivät. Siihen tehtävään ollaan jo ehkä saatu enemmän aikaa, kuin alkuun uskalsin toivoa. Koirat ovat meillä vain hetken lainassa, mutta osaavat sentään paljon meitä taitavammin elää hetkestä nauttien, vailla huolta tulevasta. Ja jos Reulf jotain osaa, niin se on nauttimisen taidon. Mudassa piehtarointi onnesta soikeana, kainalossa kelliminen, mehukkaiden keppien silppuaminen, kaikki tehdään suurella antaumuksella ja hetkessä eläen. Näinä aikoina kun moni asia tuntuu epävarmalta, yritän kanavoida Reulfin mutkattoman ja letkeän suhtautumisen. Kääntää katsettani valoa kohti ja antaa auringon lämmittää poskiani, ollen hetken vain tässä.
Reulf on antanut minulle ja monille muille paljon iloa, ja toivomme tietenkin että papparainen itsekin viihtyy kanssamme. Tuhannet kiitokset kaikille Balkanin koirien aktiiveille siitä, että piditte Reulfista huolta ja luotitte hänet käsiimme. Joka päivä ajattelen, miten onnellinen hänestä olenkaan. Seniorikoiran adoptoiminen oli ehdottomasti niitä parhaimpia päätöksiä, mitä olen viime vuosina tehnyt.’’
Lue lisää kotia etsivistä senioreistamme kotia etsivät seniorit
Balkanin koirat 