Minnin tarina

Olimme puhuneet koiran hankkimisesta jo pitkään. Ystävillämme on rescue-koiria ja heidän esimerkistään innostuimme ajatuksesta antaa uusi mahdollisuus kodittomalle koiralle. Minni tuli ystävämme luokse kotihoitoon kesällä 2017 ja kuvien ja videoiden perusteella olimme myytyjä. Rohkaisimme mielemme ja täytimme Balkanin koirien adoptiohakemuksen. Pian meihin otettiinkin yhteyttä ja meitä haastateltiin puhelimitse mahdollisina adoptoijina. Samalla sovittiin tapaaminen Minnin kotihoitopaikkaan. Tapaaminen sujui mukavasti ja melko pian sen jälkeen meille soitettiinkin, että olisimmeko halukkaita ottamaan aran mutta uteliaan koiran osaksi elämäämme. Ja mehän olimme.

Ensimmäiset viikot uudessa kodissa sujuivat mukavasti ja pikkuhiljaa aran ja epäluuloisen koiran sisältä alkoi kuoriutua iloinen, innokas ja leikkisäkin tyttö, jonka luottamus omistajia kohtaan kasvoi päivä päivältä. Sisäsiistiksi Minni oli oppinut jo kotihoitajan luona. Haasteitakin oli, vieraat koirat ja ihmiset saivat hänet yhä singahtamaan kadun puolelta toiselle.

Muutaman viikon kotona olon jälkeen, erään päivälenkin yhteydessä Minni pääsi karkaamaan. Remmin lenkki lipsahti lenkittäjän kädestä ja äkkinäinen liike sen perään sai koiran säikähtämään ja lähtemään pakoon. Maanitteluista huolimatta koira ei palannut, vaan lyhyen, mutta intensiivisen takaa-ajon jälkeen se hävisi näkyvistä. Neljän vuorokauden etsintäoperaation aikana koirasta saatiin muutamia näköhavaintoja, joiden perusteella sen olinpaikka saatiin suunnilleen selvitettyä. Lopulta grillatun makkaran, tonnikalan ja etsijäkoirien mahtavan panoksen avulla koira saatiinkin houkuteltua liikkeelle ja loppujen lopuksi mamman syliin. Karkureissu ei jättänyt onneksi suhteeseemme syviä naarmuja, vaan pikemminkin meistä alkoi tuntua siltä, että Minni rentoutui ja kiintyi meihin entistä enemmän.

Kuluneen vajaan kolmen vuoden aikana Minnistä on tullut kiinteä osa perhettämme ja hänestä on kasvanut reipas ja rakastettava tyttö. Minni pitää läheisyydestä, rapsutuksista ja huomiosta ja osaa niitä myös tarvittaessa vaatia. Uudet asiat, ihmiset ja eläimet aiheuttavat hänessä edelleen epäluuloisuutta, mutta ajan kuluessa niihinkin voi sopeutua. Minnin lähipiiri kasvaakin hitaasti, mutta varmasti.

Olemme onnellisia ja kiitollisia Minnistä! Kiitos Balkanin koirat ❤

Minnistä kirjoitti Minnin adoptoijat

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: