Alisan tarina

Alisan matka Teiskoon

Keväällä 2016 elin 40-kriisin aikaa. Kävin terveystarkastuksessa ja veriarvot olivat huonoja. Ajattelin, että
olisi ryhtiliikkeen aika ja päätin muuttaa elintapoja, syödä terveellisemmin ja lisätä liikuntaa. Siihen kuvaan
sopisi mainiosti ”kolestrolikoira”, jolla mieheni kutsui tulevaa lenkkikaveriani. Olemme säännöllisesti
talvikuukaudet pois Suomesta, joten koiralle piti vielä hankkia sitoutunut hoitaja. Sain ylipuhuttua
vanhempani mukaan projektiin, kun talo oli ollut jo pari vuotta ilman lemmikkiä ja niinpä lähdimme
etsimään suomalaista kodinvaihtajaa yhteishuoltajuuteen isäni kanssa.


Sopivaa koiraa ei muutamassa viikossa löytynyt, joten laajensin etsinnät myös ulkomailta tulleisiin koiriin.
Löysin heti sopivan ehdokkaan Balkanin koirien Facebook sivuilta. Kuvaus koirasta sopi meidän toiveisiin
täydellisesti. Soitin kotihoitajalle, eikä koirasta paljastunut mitään, mikä olisi saanut meidät toisiin aatoksiin.
Ainoa este oli se, että joku muukin oli kiinnostunut tästä koirasta. Hän oli jo käynyt tutustumassa koiraan,
mutta ei ollut vielä tehnyt päätöstä. Päätimme silti käydä katsomassa koiraa Helsingissä, jos tämä toinen ei
koiraa ottaisikaan. Tapaaminen meni hyvin, koira oli juuri sellainen kuin oli kerrottu ja ihastuimme häneen
heti. Nyt vain sormet ristiin, että saisimme hänet meille. Ja niin kävi. Aiemmin kiinnostunut perhe päätyi
toiseen koiraan ja Alisa matkasi vappupäivänä loppuelämäkseen meidän luokse.


Alisa kotiutui maalle todella nopeasti. Hän nauttii luonnon tarkkailusta ja pötköttelystä nurmikolla.
Olemme todella tyytyväisiä sekä koiraan että adoptioprosessiin. Vaikka perheemme taustat ja tulevan
kodin olot selvitettiin tarkkaan, prosessi oli miellyttävä ja yhdistyksen aktiivit mukavia. Yhdistys oli tehnyt
hyvää työtä tutustuessaan koiraan ja Alisa osoittautui juuri sellaiseksi kuin kuvauksissa kerrottiin.
Ilmeisesti Alisa on kadulla asuessaan joutunut auton töytäisemäksi. Hänen toisessa takajalassaan oli
hoitamaton murtuma ja kulmahampaan ulkopinta oli hioutunut ytimeen saakka. Olimme adoptiota
harkitessamme varautuneet ylimääräisiin eläinlääkärikuluihin ja nyt Alisa on ihan perusterve ja iloinen
koira. Hän on juuri sopiva meidän perheeseen.

Alisasta kirjoittivat Alisan adoptoijat

<span>%d</span> bloggaajaa tykkää tästä: