Lokakuussa Päivi, Saara ja Bella viettivät viikon turvakodilla. Saara kertoo ensikertalaisen kokemuksestaan:

Vietimme Päivin kanssa lokakuussa viikon Sunny-turvakodilla. Minulle kerta oli ensimmäinen ja olin ensimmäistä kertaa elämässäni koiratarhalla. Saavuimme aika monen mutkan kautta turvakodille maanantai-iltana ja heti tiistaina alkoi turvakodin kiireinen arki, kun herätyskello soi aamuviideltä. Pakkasimme 13 koiraa autoon ja niiden matka Suomeen yhdessä Mein ja Drazenin kanssa alkoi. Katselimme kuun valossa loittonevan pakettiauton perävaloja pitkään ja tunnelma oli haikea.

Nopeasti pääsin mukaan turvakodin arkirutiineihin, joihin kuuluivat päivittäin mm. karanteenitilojen siivoaminen, koirien ruokkiminen, kakan kerääminen ja juomavesien vaihtaminen. Samalla jäi aina aikaa tutustua koiriin ja rapsutella niitä, kun ne häärivät innolla mukana arkisissa touhuissamme. Mustelmilta ja naarmuiltakaan ei aina vältytty, kun koirat tulivat niin innoissaan tervehtimään. Jokapäiväisten rutiinien lisäksi veimme neljänä päivänä koiria steriloitaviksi läheiselle eläinlääkäriasemalle. Koska hommia riitti, päätimme Päivin kanssa jakautua niin, että Päivi jäi turvakodille ja minä löysin itseni jo toisena Bosnian päivänäni ajamassa yksin kahden koiran kanssa kohti eläinlääkäriä! Minun reissatessani Päivi ja Bella tekivät monena päivänä kovasti töitä täyttäessään koirien kaivamia kuoppia soralla.

Talvi teki tuloaan Bosniaan, joten irrottelimme aurinkosuojia koirien bokseista. Lisäksi toimme pakettiautolla heiniä lämmikkeeksi koirien koppeihin. Tämä oli koirille selvästi syksyn kohokohta! Aivan kommelluksitta heinähommat eivät sujuneet, sillä isojen koirien puolella koirat innostuivat pakettiautosta niin, että levittivät kaiken takakontista löytyneen irtotavaran pitkin aitaustaan. Lisäksi Kiitos valtasi auton takapenkin ja piti lopulta nostaa sieltä ulos. Tienna taas asettui vartioimaan autoa eikä meinannut hievahtaakkaan, kun oli aika mennä takaisin omaan boksiin päivälevolle. Loppuviikosta kohtasimme ison haasteen, kun huomasimme aamulla, että turvakodin vesihanoista ei enää tullut vettä. Lopulta olimme reilun vuorokauden ilman juoksevaa vettä ja tämä aiheuttikin monenlaista ongelmaa ja huolta. Aloimme jo kerätä sadevettä mm. kottikärryihin siltä varalta, että vesikatko jatkuisi pidempään ja koirien juomavesi uhkaisi loppua. Onneksi huoltomies sai kuitenkin lauantai-iltana vesiongelman korjattua ja arki alkoi taas rullaamaan sujuvammin. Koirienkaan ei tarvinnut enää hämmästellä puskapissalla kyykkiviä hoitajiaan

Sunnuntaina oli aika sanoa koirille hyvästit ja suunnata kohti kotia. Kaikenkaikkiaan viikko oli työntäyteinen, mutta erittäin antoisa! Turvakodilla työskentely tuntui merkitykselliseltä ja tärkeältä. Toivottavasti pääsen toistekin mukaan!