tyttö, arv.synt.2020, noin 30kg

Rooma ei ole koira, joka huutaa huomiota. Hän ei ryntää portille, ei hypi vasten, ei vaadi. Rooma odottaa. Hän katsoo silmiin, hiljaa ja lempeästi Rooman tutustuimme Dobojn kunnallisella tarhalla noin kaksi vuotta sitten. Hän ei ollut virallisesti tarhan koira, hän asusteli ulkopuolella, hänet oli hylätty laihana ja huonoturkkisena, mutta hän selvisi luonnossa, ja joskus sai ruokaa tarhan vierailjoilta. Kun tarhan johto vaihtui, Rooma joutui tarhan sisäpuolelle, jakamaan boksin Lubin ja myöhemmin Sumu-pennun kanssa. Puolen vuoden jälkeen kolmikko pääsi yhdistyksen turvakodille, ja Rooma muutti etupihalle, jonne hän on sopeutunut hienosti. Rooma on keski-isokokoinen sarplaninac-sekoitus, jonka olemus huokuu rauhaa ja arvokkuutta. Hän on matala-keskienerginen, fiksu ja säyseä tyttö, joka viihtyy usein omassa rauhassaan. Päivisin hän tarkkailee ympäristöään rauhallisesti, mutta iltaisin hän saa leikkihepuleita, erityisesti aikuiset poikakoirat ovat muodostuneet hänen leikkikavereikseen. Rooma vahtii omaa ruokakippoaan, mutta muuten hän on tasapainoinen ja hyväntahtoinen. Ihmistä kohtaan Rooma on lempeä ja ystävällinen. Hän ilahtuu, kun tuttu ihminen saapuu, mutta ei tunge päälle tai hae epätoivoisesti huomiota. Hän odottaa rauhassa omaa vuoroaan. Alkuun Roomaa jännitti ihmiskontakti, mutta tutuksi tulleille hän on avoin, luottavainen ja läsnä. Hän nauttii yhteisistä rauhallisista hetkistä, siitä, että joku istuu viereen, silittää ja on vain. Rooma ei kaipaa vilinää eikä suuria muutoksia. Hän kaipaa kotia, jossa on tilaa hengittää, mieluiten maalaisympäristöä, jossa hän saa olla oma itsensä. Rooma voisi elää ainoana koirana tai toisen koiran kaverina, kunhan yhteiselo on rauhallista ja kunnioittavaa. Roomasta saa varmasti viisaan ja lojaalin ystävän. Hän on koira, joka on nähnyt paljon, mutta kantaa kaiken arvokkaasti. Hän on valmis omaan kotiinsa, paikkaan, jossa hänen ei enää tarvitse odottaa.