Rex eli Preslican tarhalla vuosia erittäin pienessä häkissä jossa mahtui ottamaan korkeintaan kaksi askelta. Rexin omistaja oli tuonut sen tarhalle, koska Rex oli purrut omistaa, hänen äitiään ja omistajan vaimoa. Aina kun menimme tarhalle, Rex kyhjötti häkissään, päivästä ja vuodesta toiseen. Eräänä päivänä Drazen päästi Rexin vapaaksi ja se juoksenteli tarhan ulkopuolella hetken aikaa ja meni sitten takaisin häkkiinsä. Siitä alkaen Rex päästettiin aina hetkittäin vapaaksi kun he olivat tarhalla.
Yhtenä päivänä kunnan työntekijä meni vaihtamaan vettä Rexille ja ilmeisesti heilautti kättään Rexin pään yläpuolella. Rex puri työntekijää.
Kun Preslican tarhaa alettiin purkamaan ja uutta tarhaa rakentamaan, Mei ja Drazen hakivat Rexin turvakodille. Oli uskomatonta, että kun Drazen kutsui, Rex hyppäsi autoon ilman mitään ongelmia. Ehkä Rex tiesi, että nyt oli hänen vuoronsa päästä tuosta pienestä häkistä vapaaksi hyvien ihmisten mukaan. Olihan Rex nähnyt ja vierestä seurannut kun monia koiria oli nostettu autoon.
Turvakodilla Rex eli vapaana isossa laumassa muiden koirien kanssa. Sillä oli aina omat jutut, eikä se ollut hirveän kiinnostunut muista koirista tai ihmisistä. Joskus rauhallisen hetken tullen se tuli viereen hakemaan rapsutuksia. Silti Rex tiesi ja tunsi tarkkaan oman laumansa ja omat ihmisensä.
Mitä ihmisiin tulee, Rexissä oli aina pieni epävarmuuden siemen joka joskus nosti päätään. Sellaisen jäljen olivat vuodet pienessä häkissä häneen jättäneet.

Rex jätti meidät yllättäen keväällä 2023. Lepää rauhassa, upea Rex ❤

Rex kunnallisella tarhalla Drazenin kanssa