Päivät sisälsivät paljon tehtäviä. Koirien vientiä eläinlääkäriin ja turvakodin jokapäiväisiä hommia; siivousta, ruokintaa, vesien vaihtoa, hoitoa vaativien koirien ulkoilutusta ja ruokintaa ja huolehtimista. Myös papereiden valmistelua eläinlääkäreillä. Eläinlääkäri ja hoitaja tulivat käymään turvakodilla yhtenä päivänä ja saimme yhteistyöllä rokotettua ja mikrosirutettua 46 koiraa. Se olikin urakka, kun kannoimme painavia koiria koira-aitausten läpi tarhan ulkopuolella sijaitsevalle parakkirakennukselle, jossa eläinlääkäri otti koiria vastaan. Viimeisenä reissupäivänäni lähdimme Mein kanssa käymään Dobojn kaupungin kunnallisella tarhalla. Matkalla pysähdyimme ostamaan kunnallisen tarhan koirille kuivanappulaa ja pennuille märkäruokaa.
Kunnallisella tarhalla käyntiä on vaikea kuvailla ja sitä ei pysty ymmärtämään kuin siellä itse käyneet. Kun saavumme tarhalle päällimmäinen meidän tunne on ahdistus, mitä mahtaa olla edessä. Ja ensimmäiseksi saimme tiedon työntekijältä, että yksi koira on raadeltu toisten koirien toimesta (todennäköisesti koska tarhalla ei anneta koirille ruokaa). Otimme haavoittuneen, yltäpäältä märän ja kylmettyneen koiran lämpimään autoomme ja jatkoimme muiden koirien ruokintaa. Koirat olivat tarhalla hyvin nälissään saavuttuamme, mikään antamamme ruokamäärä ei tuntunut riittävältä. Äänimaailma kunnallisella tarhalla ja koirien hätä on käsinkosketeltavaa, ne elävät ulosteiden keskellä ilman mitään suojaa, ruokaa tai lämmikettä. Yhdistyksemme aktiivit tuntevat monet koirat vuosien takaa, sillä ne ovat eläneet aiemmin aikaisemmassa kunnallisella tarhalla, siellä sentään koirat pääsivät liikkumaan ja olemaan luonnon keskellä. Nyt koirien elämä on olemista betonihäkissä omissa ulosteissaan, koska häkkejä ei juurikaan siivota. Koirien hätä on suuri ja on vaikea nähdä koirat niissä tiloissa. Edellinenkään tarha ei ollut hyvä, koska koirat eivät saaneet ruokaa ja koiria sijoitettiin vääriin aitauksiin, välittämättä miten niille käy siellä, mutta ainakin ne pääsivät liikkumaan vähäsen. Tällä hetkellä emme pysty etsimään koteja koirille kunnallisella tarhalla, sillä emme voi tietää, ovatko he huomenna elossa. Viime viikon reissulla mukanamme kunnalliselta tarhalta tuli turvakodille 3 pienen pientä pentua (kaksi kuoli seuraavana päivänä) sekä kolme hyvin laihaa koiraa, jotka laihtuneet paljon viikon aikana. Lisäksi raadeltu koira. Hoidoista huolimatta raadeltun koiran voimat hiipuivat ja koira nukkui pois. 
Koiralla ei ollut nimeä, koira oli elänyt monta vuotta ensin toisella kunnallisella tarhalla nälässä ja sitten toisella. Elämä oli yhtä kärsimystä, suru on musertavaa ihmisille, jotka tätä koiraa auttoivat vuosien ajan. Suru on meillä hiljaisuus. Ainakin hän sai nukkua lämpimässä pois, hänen kohtalotoverinsa samalla tarhalla oli nukkuessa jäätynyt pois tästä maailmasta.
Turvakotimme on täynnä koiria, yli 200 koiraa, entisiä kunnallisen tarhan koiria. Turvakodin tarkoitus on luoda koirille mahdollisimman luonnonmukainen elämä, kunnes löytää oman kodin tai niille koirille joille emme huonon menneisyyden vuoksi pysty etsimään kotia, luoda mahdollisimman hyvän koiranelämän. Turvakodilla työskentelee tällä hetkellä kaksi ihmistä, se on liian vähän, mutta tämän kaiken lisäksi he käyvät välillä tällä kunnallisella tarhalla, koska työntekijät eivät siellä välitä antaa ruokaa. Kun yksikin koira Bosniasta löytää kodin Suomesta se on meille parempaa kuin lottovoitto! Se tunne kun näet koiran, jonka olet tuntenut vuosia, näet rauhallisena omassa pedissä ja omien ihmisten ympäröimänä rakastettuna, on sanoinkuvaamatonta! 
Jos harkitset koiran adoptiota voit tutustua kotia etsiviin koiriin sivuillamme sekä selailemalla tätä kansiota. Kun koira löytää oman kodin Suomesta se myös antaa mahdollisuuden pelastaa toisen kurjimmista oloista.<3
Balkanin koirat 